Kesä 2022 muistetaan varmasti jälkikäteen ennätyskuumana ja kuivana kesänä koko Euroopassa. Minä pakenin hellettä vanhempieni puutarhaan, jota kävin kastelemassa, kun he olivat mökillä. Kerrostalossa asuminen on tällaisilla helteillä usein tukalaa ja sitä pahentaa parvekkeiden lasitus, vaikka kuinka tuulettaisi. Tänä vuonna vältyin tavallisilta kirvoilta, mutta kilpikirvat iskivät krasseihin heinäkuun puolivälissä.

Pitkin kesää sain aina ajoittain vanhempien poiketessa välillä kotona upeita äidin tekemiä kukkakimppuja puutarhan kulloinkin kukassa olevista kasveista. Sekakukkakimpuissa on sitä jotakin. Ainakin värejä piisaa kuin syksyisessä luonnossa ruskan aikaan.

 

 

Äiti huolehti mustikoiden ja kanttarellien keräämisestä mökillä, mutta minä keskityin viinimarjoihin vanhempieni omakotitalon pihalla. Tävä vuonna vanhat punaviinimarjapensaat tuottivat hyvin. Parhaasta pensaasta taisi tulla lähes kuusi litraa marjoja. Valtava taikinakulhoni vetää varmaankin noin kolme litraa marjoja, mutta näyttää kuvassa jäätelökipolta.

 

Omalla parvekkeellani menestyivät totuttuun tapaan parhaiten pelargoniat, jotka olivat talvehtineet kasvihuoneessa. Ne kannattaa yrittää saada säilymään talven yli. Siten säästää mukavasti rahaa, jonka voi käyttää vaikkapa keijunmekkojen siemeniin. Pelargoniat saivat kaverikseen tänä kesänä keijunmekkoja.

 

 

Hitaasti etenevä ja paikoitellen epäuskottava tarina helmiensukeltajasta, joka on elänyt koko elämänsä lähes omavaraistaloudessa yhteisössä, joka on eristyksissä muusta maailmasta. Kouluttamattomana teiniäitinä päähenkilö jättää perheensä pulaan ja lapsensa sukulaisten helmoihin seikkaillakseen maailmalla. Hän ratkaisee maailman taloutta uhkaavan vaaran omasta ja ystäviensä turvallisuudesta piittaamatta. Annika Bengtsoneista tuttua on ainoastaan tarkka ympäristön ja henkilöhahmon ajatusten kuvaus. Toisaalta päähenkilö lähtee maailmalle vasta kirjan puolivälissä, ja kirja muuttuu edes jossain määrin jännittäväksi viimeisen 150 sivun aikana.

12.-15.4.2018 Helsingin Messukeskuksessa vietettiin Kevätmessuja. Messujen järjestäjänä toimi Puutarhaliitto.

Kevätmessujen teemana oli Liisa Ihmemaassa. Messulla saattoi nähdä niin Hassun Hatuntekijän kuin kaninkin. Lumoavaan puutarhamaailmaan oli luotu jopa teekutsut. Näiltä kutsuilta teekannu oli karannut.

Mielestäni kaunein parvekesomistus oli surffausaiheinen. Siinä oli kesäfiilistä.

Puutarhanikkareiden osastolta ei puuttunut ruusuja ja romantiikkaa. Osastolla saattoi osallistua kilpailuun kuvaamalla itsensä ruusuportin alla. Kilpailukuvat löytyvät instasta hastageillä #puutarhanikkarit ja #pienipalaparatiisia. Minäkin osallistuin kisaan oudolla ilmeellä.

Näin Twitterissä ilmoituksen, jolla haettiin Naisten Pankin viestintäryhmään toista vetäjää. Vetäjiä on kaksi, ja he koordinoivat vapaaehtoisten viestijöiden joukkoa. Päätin hakea tehtävää, koska olin jo jonkin aikaa miettinyt mahdollisuutta tehdä jonkinlaista vapaaehtoistyötä. Otin itseäni niskasta kiinni. Halusin tehdä jotakin hyvää vähempiosaisten auttamiseksi. Tunsin eläväni hyvin itsekeskeistä sinkkunaisen elämää, joka pyöri lähinnä oman navan ympärillä. Halusin muuttua paremmaksi ihmiseksi.

Aloitin vapaaehtoistyöni Naisten Pankissa, kun ostin vuoden 2017 joulukortit Oulun paikallisryhmältä. Kortteja myyntiin askarrellut nainen totesi saavansa korttien tekemisestä itselleen "terapiaa". Erään asiakaslehden mukaan vapaaehtoistyön tuleekin aina antaa enemmän kuin ottaa.

Työttömänä minulla ei ole suuria summia lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, mutta aikaa on sitäkin enemmän. Aktiivisen työnhaun ohella voin varmasti antaa oman panokseni Naisten Pankin toimintaan, kun kyse on muutamasta tunnista silloin tällöin. Viikonloppujeni tai muiden virallisten vapaa-aikojen tekemisiä ei voi edes TE-keskus vahtia tai odottaa niistä raporttia. Näin saan elämääni lisää sisältöä ja järkevää tekemistä.

Viestintäryhmässä pääsen pitämään yllä ammattitaitoani sisällöntuottajana. Kirjoitustaitokin ruostuu ja kielioppisäännöt unohtuvat, jos niitä ei jatkuvasti käytä. Lisäksi jokainen Naisten Pankin hyväksi kirjoittamani teksti kasvattaa portfoliotani. Työnäytteet vanhenevat nopeasti, joten vapaaehtoistyön avulla voin tuottaa uusia artikkeleita työhakemusteni tueksi.

Vapaaehtoistyö on myös oiva tapa kasvattaa verkostoja. Viestintäryhmässä on useita alan ammattilaisia, joiden kanssa työskentelystä tulee varmasti antoisaa. Naisten Pankin kokoontumisissa on kuulemma hauskaa. Uskon saavani itselleni uusia ystäviä. Tiedä vaikka sitä kautta kuulisin vielä vinkin avoimesta työpaikasta, mikä johtaisi työllistymiseen.

Naisten auttaminen on yksi tehokkaimmista tavoista kasvattaa hyvinvointia - ei ainoastaan minun. Voin käyttää viestintätaitojani kehitysmaiden naisten auttamiseen. Lahjoitusvarojen kerääminen ja vapaaehtoisten työntekijöiden houkuttelu edellyttää viestintää. Naiset saavat minilainoja osuuskunnilta yritysten perustamista varten. Osuuskuntien pääomat kerätään lahjoitusvaroin. Kun naiset vähitellen maksavat velkansa takaisin osuuskunnille, rahat voidaan lainata edelleen. Näin pienelläkin lahjoituksella voi olla mullistava vaikutus kokonaisen kylän elämään. Yritystoiminnalla naiset saadaan auttamaan itse itseään.

Siten vapaaehtoistyölläni on merkitystä, vaikka viestintäryhmän vetäjän paikkaa en saanutkaan. Vapaaehtoistyöstä ei saa varsinaista palkkaa, mutta hyvä mieli, uudet ystävät, mielekäs tekeminen ja työnäytteet ovat ruhtinaallinen lopputulos toisten auttamisesta.

 

 

 

 

 

 

 

 

Marika Viherlaiho

 

Pinjaisissa luonto on lähellä. Paikkakunnalla on jopa oma liikennemerkki siilien suojelemiseksi.

Elokuun alkupuolella vietettiin Karjaalla avointen ovien päivää. Karis - Suomen Paris -tapahtuman kunniaksi yli 40 karjaalaista ja pinjaislaista kotia  sekä julkista rakennusta avasi ovensa vierailijoille. Tapahtumaa vietettiin ensimmäistä kertaa, ja vierailijana voin vain toivoa, että ensimmäinen kerta ei jää ainoaksi.

Villa Scarlet on 30-luvulla siirretty terijokelaishuvila, joka on säilynyt saman suvun omistuksessa useita sukupolvia. Talon nykyinen isäntä on ahkerasti sisustanut huvilaa huumorilla. Asunto sijaitsee osoitteessa Keskuskatu 41, Karjaa.

Billnäsin Päivöläntie 7:ssä sijaitsee kaunis keltainen terijokelaishuvila. Sen omistajatar on innostunut luomaan keramiikkapatsaita. Monissa esillä olleissa patsaissa oli jujuna viittaus tunnettuun tauluun, kuten Nainen ja kärppä tai Toipilas.

Vierailijat pääsivät tutustumaan niin vanhoihin puutaloihin, myyntikohteisiin, terijoen huviloihin, amerikan villoihin, funkkishelmiin kuin rintamamiestaloihin ja aivan uusiinkin kohteisiin. Taloja pääsi kiertämään kartan avulla omassa tahdissaan. Ilmainen bussikuljetus oli oivallinen keksintö auttaa vierailijoita saavuttamaan laajalla alueella hajallaan olevat kohteet.

Monet isäntäperheet olivat järjestäneet vierailijoille myös oheistoimintaa. Pientä korvausta vastaan pääsi maistamaan niin maitohorsmamehua kuin kotona leivottua pizzaa. Myös kirpputoreja oli merkitty oheisohjelmaan kiitettävästi. Harmi vain, että seitsemän tuntia meni siivillä eikä kaikkiin kohteisiin ehtinyt tutustua millään. Siinäpähän on sitten jotakin odotettavaa ensi vuodelle.

Bulevardi 7:ssä Karjaalla oli upea hyötypuutarha, jollaisesta voin vain haaveilla. Talon asukkaat olivat hyvin perehtyneitä sisustustrendeihin, ja koti oli täynnä kuvauksellisia asetelmia, kuten peili, kultaiset kengät ja oksa toisen kerroksen aulassa.

 

Leipurintie 8, Pinjaisissa ihastutti kokonaisvaltaisena jugend-taideteoksena. Niin itse talo kuin sen sisustuskin noudatti 1900-luvun alussa vallinnutta jugend-tyyliä. Mielenkiintoisia yksityiskohtia talossa oli lukemattomia seinämaalauksista kaakeliuuniin sekä koriste-esineisiin.

Lisätietoa tapahtumasta: http://karissuomenparis.net/ ja https://www.facebook.com/karissuomenparis/