Pitkin kesää sain aina ajoittain vanhempien poiketessa välillä kotona upeita äidin tekemiä kukkakimppuja puutarhan kulloinkin kukassa olevista kasveista. Sekakukkakimpuissa on sitä jotakin. Ainakin värejä piisaa kuin syksyisessä luonnossa ruskan aikaan.

Äiti huolehti mustikoiden ja kanttarellien keräämisestä mökillä, mutta minä keskityin viinimarjoihin vanhempieni omakotitalon pihalla. Tävä vuonna vanhat punaviinimarjapensaat tuottivat hyvin. Parhaasta pensaasta taisi tulla lähes kuusi litraa marjoja. Valtava taikinakulhoni vetää varmaankin noin kolme litraa marjoja, mutta näyttää kuvassa jäätelökipolta.

Omalla parvekkeellani menestyivät totuttuun tapaan parhaiten pelargoniat, jotka olivat talvehtineet kasvihuoneessa. Ne kannattaa yrittää saada säilymään talven yli. Siten säästää mukavasti rahaa, jonka voi käyttää vaikkapa keijunmekkojen siemeniin. Pelargoniat saivat kaverikseen tänä kesänä keijunmekkoja.

12.-15.4.2018 Helsingin Messukeskuksessa vietettiin Kevätmessuja. Messujen järjestäjänä toimi Puutarhaliitto.

Kevätmessujen teemana oli Liisa Ihmemaassa. Messulla saattoi nähdä niin Hassun Hatuntekijän kuin kaninkin. Lumoavaan puutarhamaailmaan oli luotu jopa teekutsut. Näiltä kutsuilta teekannu oli karannut.

Mielestäni kaunein parvekesomistus oli surffausaiheinen. Siinä oli kesäfiilistä.

Puutarhanikkareiden osastolta ei puuttunut ruusuja ja romantiikkaa. Osastolla saattoi osallistua kilpailuun kuvaamalla itsensä ruusuportin alla. Kilpailukuvat löytyvät instasta hastageillä #puutarhanikkarit ja #pienipalaparatiisia. Minäkin osallistuin kisaan oudolla ilmeellä.

Aloitin vapaaehtoistyöni Naisten Pankissa, kun ostin vuoden 2017 joulukortit Oulun paikallisryhmältä. Kortteja myyntiin askarrellut nainen totesi saavansa korttien tekemisestä itselleen "terapiaa". Erään asiakaslehden mukaan vapaaehtoistyön tuleekin aina antaa enemmän kuin ottaa.

Työttömänä minulla ei ole suuria summia lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, mutta aikaa on sitäkin enemmän. Aktiivisen työnhaun ohella voin varmasti antaa oman panokseni Naisten Pankin toimintaan, kun kyse on muutamasta tunnista silloin tällöin. Viikonloppujeni tai muiden virallisten vapaa-aikojen tekemisiä ei voi edes TE-keskus vahtia tai odottaa niistä raporttia. Näin saan elämääni lisää sisältöä ja järkevää tekemistä.

Viestintäryhmässä pääsen pitämään yllä ammattitaitoani sisällöntuottajana. Kirjoitustaitokin ruostuu ja kielioppisäännöt unohtuvat, jos niitä ei jatkuvasti käytä. Lisäksi jokainen Naisten Pankin hyväksi kirjoittamani teksti kasvattaa portfoliotani. Työnäytteet vanhenevat nopeasti, joten vapaaehtoistyön avulla voin tuottaa uusia artikkeleita työhakemusteni tueksi.

Vapaaehtoistyö on myös oiva tapa kasvattaa verkostoja. Viestintäryhmässä on useita alan ammattilaisia, joiden kanssa työskentelystä tulee varmasti antoisaa. Naisten Pankin kokoontumisissa on kuulemma hauskaa. Uskon saavani itselleni uusia ystäviä. Tiedä vaikka sitä kautta kuulisin vielä vinkin avoimesta työpaikasta, mikä johtaisi työllistymiseen.

Naisten auttaminen on yksi tehokkaimmista tavoista kasvattaa hyvinvointia - ei ainoastaan minun. Voin käyttää viestintätaitojani kehitysmaiden naisten auttamiseen. Lahjoitusvarojen kerääminen ja vapaaehtoisten työntekijöiden houkuttelu edellyttää viestintää. Naiset saavat minilainoja osuuskunnilta yritysten perustamista varten. Osuuskuntien pääomat kerätään lahjoitusvaroin. Kun naiset vähitellen maksavat velkansa takaisin osuuskunnille, rahat voidaan lainata edelleen. Näin pienelläkin lahjoituksella voi olla mullistava vaikutus kokonaisen kylän elämään. Yritystoiminnalla naiset saadaan auttamaan itse itseään.

Siten vapaaehtoistyölläni on merkitystä, vaikka viestintäryhmän vetäjän paikkaa en saanutkaan. Vapaaehtoistyöstä ei saa varsinaista palkkaa, mutta hyvä mieli, uudet ystävät, mielekäs tekeminen ja työnäytteet ovat ruhtinaallinen lopputulos toisten auttamisesta.

Marika Viherlaiho

Pinjaisissa luonto on lähellä. Paikkakunnalla on jopa oma liikennemerkki siilien suojelemiseksi.

Elokuun alkupuolella vietettiin Karjaalla avointen ovien päivää. Karis - Suomen Paris -tapahtuman kunniaksi yli 40 karjaalaista ja pinjaislaista kotia  sekä julkista rakennusta avasi ovensa vierailijoille. Tapahtumaa vietettiin ensimmäistä kertaa, ja vierailijana voin vain toivoa, että ensimmäinen kerta ei jää ainoaksi.

Villa Scarlet on 30-luvulla siirretty terijokelaishuvila, joka on säilynyt saman suvun omistuksessa useita sukupolvia. Talon nykyinen isäntä on ahkerasti sisustanut huvilaa huumorilla. Asunto sijaitsee osoitteessa Keskuskatu 41, Karjaa.

Billnäsin Päivöläntie 7:ssä sijaitsee kaunis keltainen terijokelaishuvila. Sen omistajatar on innostunut luomaan keramiikkapatsaita. Monissa esillä olleissa patsaissa oli jujuna viittaus tunnettuun tauluun, kuten Nainen ja kärppä tai Toipilas.

Vierailijat pääsivät tutustumaan niin vanhoihin puutaloihin, myyntikohteisiin, terijoen huviloihin, amerikan villoihin, funkkishelmiin kuin rintamamiestaloihin ja aivan uusiinkin kohteisiin. Taloja pääsi kiertämään kartan avulla omassa tahdissaan. Ilmainen bussikuljetus oli oivallinen keksintö auttaa vierailijoita saavuttamaan laajalla alueella hajallaan olevat kohteet.

Monet isäntäperheet olivat järjestäneet vierailijoille myös oheistoimintaa. Pientä korvausta vastaan pääsi maistamaan niin maitohorsmamehua kuin kotona leivottua pizzaa. Myös kirpputoreja oli merkitty oheisohjelmaan kiitettävästi. Harmi vain, että seitsemän tuntia meni siivillä eikä kaikkiin kohteisiin ehtinyt tutustua millään. Siinäpähän on sitten jotakin odotettavaa ensi vuodelle.

Bulevardi 7:ssä Karjaalla oli upea hyötypuutarha, jollaisesta voin vain haaveilla. Talon asukkaat olivat hyvin perehtyneitä sisustustrendeihin, ja koti oli täynnä kuvauksellisia asetelmia, kuten peili, kultaiset kengät ja oksa toisen kerroksen aulassa.

Leipurintie 8, Pinjaisissa ihastutti kokonaisvaltaisena jugend-taideteoksena. Niin itse talo kuin sen sisustuskin noudatti 1900-luvun alussa vallinnutta jugend-tyyliä. Mielenkiintoisia yksityiskohtia talossa oli lukemattomia seinämaalauksista kaakeliuuniin sekä koriste-esineisiin.

Lisätietoa tapahtumasta: http://karissuomenparis.net/ ja https://www.facebook.com/karissuomenparis/

Jelisejevin herkkukaupasta ei puuttunut kultaa ja kristallien loistetta. Myös leivokset olivat taidokkaan näköisiä, mutta maultaan keinotekoisia. Herkkukaupassa oli Suomen hintataso. Jos Nevski Prospektin hintoja ei huomioida, niin ostosten tekeminen oli edullista.

Kirkko veren päällä toimii nykyisin museona, jonka pääsymaksu on parin euron luokkaa. Kirkko on koristeltu lattiasta kattoon mosaiikein.

Eremitaasissa oli nähtävää yksittäisistä esineistä kokonaisiin sisustettuihin huoneisiin asti.

Aika hieno apteekki vai mitä?

Kesäpuistossa oli mukava vilvoitella aurinkoisena päivänä.

Pietarissa suositaan mosaiikkeja koristelussa. Niitä näkyi niin Eremitaasissa, tavallisilla metroasemilla kuin Kirkko veren päällä -museossakin.

Kesäpuisto on puisto ilman kukkia. Se muodostuu pääasiassa puiden ja pensaiden rajaamista hiekkakäytävistä, jotka huipentuvat suihkulähteisiin tai patsaisiin. Tämän puiston lehmuskujille voisin hyvin kuvitella piiloutuvani pakoon hellettä.

Ballerina Kshesinskajan palatsissa on nykyisin poliittisen historian museo. Se sijaitsee kaupunginosassa, jossa on runsaasti jugend-rakennuksia. Matilda Kshesinskaja oli myös Nikolai II:n rakastajatar.

Lähellä Kshesinskajan palatsia sijaitsee loisteliailla mosaiikeilla koristeltu moskeija.

Nevan rannassa aivan Aurora-laivan naapurissa kohoaa tulppaani-istutusten vieressä kultakupolinen rakennus ja piipunrassia muistuttava outo hökötys.

Nevski Prospektilla sijaitseva kirjakauppa on sisältä huomattavasti vaatimattomampi kuin ulkopuolelta. Sen toisessa kerroksessa sijaitsevan kahvila Singerin pöydät olivat täynnä, joten päädyin teelle Jelisejevin herkkukauppaan. Jelisejevin herkkukauppa puolestaan on upeampi sisältä kuin ulkoa.

Eremitaasissa oli nähtävää joka makuun. Keskityin Talvipalatsin tavaran paljouteen.

Pietari on täynnä herkullisia arkkitehtoonisia yksityiskohtia jokaiselle jugend-fanille.

Parvekekalusteiden pintakäsittely oli ajan kuluttama.

Puuosat on käsitelty jollakin aineella, joka uutena tuntui käsissä tahmealta ja päätyi ruskeina raitoina istuintyynyjen pohjaan. Käsittely on onneksi vuosien myötä kulunut ja kukkien aluslautasilta ylitulvineiden vesiläikkien syövyttämä. Siten pohjustustyö on jo puoliksi tehty.

Pesin kalusteet puutarhaletkusta tulevalla jääkylmällä kaivovedellä.

Jokunen vuosi sitten sain Habitare-messuilta bloggaajalahjana purkin valkoista kalustemaalia, jonka hyvin voisi käyttää tähän projektiini. Antaisikohan talonyhtiö luvan maalata entisessä askarteluhuoneessa, joka sittemmin on muutettu kuntosaliksi? Keväällä pahimpaan siitepölyaikaan maalausurakkaa ei ainakaan ulkona kannata tehdä, jotta siitepölyhiukkaset eivät tartu vastamaalattuun pintaan ja turmele vaivannäköä.

Tummaksi käsitelty puu kuulsi vielä ensimmäisen maalipinnan alta. Olin tyytyväinen lopputulokseen vasta kolmannen maalikerroksen jälkeen, jolloin pinnasta tuli riittävän peittävä.

Maalipurkin mukana tuli sen valmistajan lähettämä lappu, jossa ilmoitettiin kiinnostus blogiyhteistyöhön. Vieläköhän kiinnostus on ajankohtaista? Ei olisi ollenkaan hullumpaa, jos saisin muutaman purkin lisää maalia mahdollisesti tulevia uusia projekteja silmällä pitäen.

Kevättalvella ompelemani uudet istuintyynyt kruunasivat kokonaisuuden.

Päädyin maalaamaan parvekekalusteet vanhempieni omakotitalon pihalla eräänä lämpimänä toukokuun lopun maanantaina. Maalasin kalusteet kolmeen kertaan valkoisella vesiohenteisella kalustemaalilla, joka oli tosin tarkoitettu sisäkäyttöön. Näin maalin kestävyys tulee testattua lasitetulla parvekkeella.

Maalasin puuosat irrottamatta niitä rungosta, minkä seurauksena mustiin jalkoihin jäi jonkin verran valumajälkiä. Osan sain kuitenkin pyyhittyä pois tuoreeltaan kostealla rievulla ja jo hieman kuivuneisiin roiskeisiin tehosi rapsutus puisella jäätelötikulla. Suosittelen kuitenkin muille samaan urakkaan ryhtyville, että puuosat kannattaa ruuvata irti rungosta maalaamisen ajaksi. En tehnyt tätä, koska arvelin, että en saa ruuvattua ruostuneita ruuveja enää oikeille paikoilleen ja joudun tekemään mahdollisesti jopa uudet reiät ruuveja varten puuosiin. Jokaisesta projektista oppii jotakin kantapään kautta.

Kokonaan uudet istuintyynyt olisi edullisimmillaan saanut hintaan 2,50 e kappale netistä. Kalleimmillaan istuintyynyjen hinta näytti olevan kympin paremmalla puolella. Näin sesongin ulkopuolella valikoima oli kovin niukka enkä löytänyt mieleisiäni. Mielessäni kävi jopa teetättää istuintyynyt, kun epäilin omien taitojeni riittävyyttä. Olen aina mitannut mitat vähän sinnepäin, vaikka kuinka olen yrittänyt olla huolellinen. Mittaaminen ja leikkaaminen suoraan ovat minulle lähes käsittämättömiä taitoja.

Kysyin ompelimosta istuintyynyn teettämisen hintaa ja vastaus kuului 20 e kappale. Hinta tuntui melko suolaiselle muutaman suoran sauman ompelemisesta ammattilaisen vikkelyyden ja saumurin kätevyyden huomioiden. Päätin laittaa taitoni koetukselle. Minullahan ei ollut muuta hävittävää kuin se, että pilaisin komeron perältä löytyneet materiaalit.

Yöllä pyöriessäni sängyssä suunnittelin, millaiset maalaisromattiset istuintyynyt tekisin. Aiemmin päivällä olin todennut, että beigeraidallista kangasta oli juuri sopivasti jäljellä hankkeeseeni. Aikoinaan olin ostanut sen päällystääkseni ruokasalin tuolit uudelleen, mutta tulin toisiin aatoksiin. Osa lukijoista saattaa tunnistaa kankaan samaksi, jota käytin joitakin vuosia sitten tossuihin.

Kaivoin kaapista ylijäämäkankaan lisäksi luultavasi käsintehtyä pitsiä. Yksi rulla oli ostettu kierrätyskeskuksesta vain ostamisen ilosta. Toisen pitsin purin talteenotetusta riekaleesta perintölakanoita. Purin pitsin irti lakanarievusta katsellessani telkkaria yhtenä iltana. Purkaminen ei sujunut ihan kuin Strömsössä, vaan pitsin alareuna hieman vahingoittui, mutta onneksi kohdan saattoi siksakata kiinni tyynykankaaseen.

Muutama vuosi sitten tein tästä kankaasta kahdet parit tossuja. Äidille lahjaksi antamani tossut hän ehti kuluttaa puhki jo aikoja sitten, mutta hän oli ottanut talteen virkatut kukat, jotka saatoin hyödyntää uudelleen koristelussa. Myös erikokoiset simpukan kuorista tehdyt napit löytyivät hänen kätköistään. Napit ovat peräisin isovanhempieni aikoinaan omistamalta mökiltä, josta ne otettiin talteen kauneutensa takia. Nappeja oli viisi ja kaikki tuntuivat hieman erisuuruisilta, joten niiden sijoittelu tasapainoiseksi kokonaisuudeksi vaati hieman pähkäilyä. Yksi nappi jäi muista täysin poikkeavana käyttämättä.

Kankaan leikkaaminen oli hieman pelottavaa puuhaa, koska tiesin sen ratkaisevaksi käännekohdaksi. Mittasin ja tein pienet merkit kankaaseen. Leikkaamisen sijaan päätin repiä kankaan langansuunnan mukaisesti, jotta saisin suorat palat. Niinhän ne kangasmyyjätkin tekevät. Ei ne ammattilaisten niksit ole turhaan keksittyjä.

Seuraava haaste oli saada ommeltua pitsit edes jotakuinkin suoraan. Keksin, että vältyn mittaamiselta ja kankaan merkitsemiseltä, jos silitän kankaaseen vekit. Ensin taitoin kankaan vaakasuoraan kahtia ja silitin. Sitten kiinnitin nuppineuloilla reunat uudelleen tasan ja käänsin vielä toistamiseen kankaan vaakatasossa puoliksi. Silitin. Siten sain aikaiseksi kolme vekkiä, joiden päälle sommittelin silmämääräisesti pitsit. Kiinnitin pitsit nuppineuloilla ja ompelin kiinni suoralla. Vain rikkinäistä pitsin kohtaa avitin hieman siksakilla.

Huolittelin kankaiden sivut siksakilla ja sitten ompelin kustakin istuintyynystä kolme sivua siten, että kankaiden kuviopuolet olivat vastakkain. Käänsin näin syntyneet pussit oikein päin. Työnsin vanhat istuintyynyt sisään, jotta niiden avulla voisin hahmottaa helpommin oikeat paikat napeille. Nappien valinnassa kannattaa olla huolellinen. Valitsin mahdollisimman littanat napit, jotta ne eivät tunnu istuessa takapuolessa. Ompelin napit käsin ja ilmeisesti huonossa asennossa, sillä sain selkäni kipeäksi.

Kun ompelin nappeja sain idean jättää vanhat, littanat istuintyynyt uusien sisälle osaksi täytettä. Näin saatoin hyödyntää vanhojen tyynyjen siistit solmimisnauhat ja vähentää lisätäytteen tarvetta. Minulla oli kotona tallessa vanhasta tuhotusta tyynystä talteenotetut täytteet. Käytin nämä vanhat täytteet uudelleen ja ne riittivät mainiosti kahden istuintyynyn lisätäytteiksi.

Seuraavana päivänä pidin äidin kanssa ompelutalkoot. Kumpikin otti urakakseen yhden istuintyynyn ompelun loppuun käsin. Ensin käänsimme neljännen sivun huolitellut reunat, jotka olin unohtanut siksakkauksen jälkeen ommella suoralla. Sen jälkeen yliluottelimme neljännet sivut käsin kiinni siten, että nauhat jäivät sauman välistä roikkumaan ulos. Istuintyynyistä tuli upean pulleat  - ainakin toistaiseksi, kunnes ne istutaan lyttyyn.

Tuomaan markkinoilla Helsingissä riitti silmänruokaa viikonloppuna ennen Berliinin surullisia tapahtumia. Helsingin tuomiokirkon jäätyneiltä portailta aukesi hieno näkymä yli valaistun Senaatintorin. Torilla oli monenlaisia kojuja, joista suurin osa myi ruokaa. Lapsillekin oli ohjelmaa, kun karuselli pyöritti innokkaita kuljettajia joululaulujen siivittämänä.

Aloitin jouluvalmistelut hyvissä ajoin. Kynttilöillä ryhdyin luomaan joulutunnelmaa jo marraskuussa. Itsenäisyyspäivänä askartelin parista mainospaperikassista jouluiset lahjapussit. Torstaina 22. päivä käytiin ostamassa kuusi, kannettiin sisään ja koristeltiin vanhoilla jo perinteeksi käyneillä koristeilla. Kristallit ja muut lasiset koristeet näyttävät erityisen hienoilta, kun valo osuu niihin. Niiden vastapainona kuusessa on olkikoristeita.