Tein pari vuotta sitten ristipistotyönä unikkokimpun. Ostin painetun ristipistopaketin netissä toimivasta käsityöliikkeestä. Talvi kului rattoisasti villalankoja pujotellessa neulalla harvan ristikkokankaan lävitse. Ristipistotyö oli helppo aloittaa, kun ei tarvitsenut laskea ruutuja. Sopi hyvin kaltaiselleni aloittelijalle. En tosin osaa tehdä vieläkään ristipistoja oikeaoppisesti, mutta mikäs siinä. Lopputulos on mielestäni kuitenkin tyydyttävä. Villalanka loppui kesken työn, koska en tehnyt pistoja oikein, mutta valmistajalla oli takuu ja sieltä toimitettiin lupauksen mukaisesti puuttuvia lankoja lisää.

Kirjailusta ei tullut ihan täydellistä. Keskellä luonnonvalkoista taustaa on reunassa rivi puhtaanvalkoisia pistoja. Tein vahingossa päiväkakkaroihin tarkoitetulla puhtaanvalkoisella langalla rivin pistoja ennen kuin huomasin virheeni. Työ oli edennyt sen verran pitkälle, että oli liian myöhäistä rueta purkamaan. Onneksi tämä "tekijän kädenjälki" on suhteellisen huomaamattomassa paikassa eikä näy kuvassakaan.

Ristipistotyö joutui melko pitkälle jäähylle vaatekaappini nurkkaan, koska minulta puuttui ompelukone enkä osannut ommella vetoketjua. Vihdoin tänä syksynä ilmoittauduin käsityökurssille, ja tämä tyynynpäällinen oli ensimmäinen työ, jonka tein opettajan ohjauksessa kurssilla loppuun. Opettaja neuvoi vetoketjun ompelun niksit. Pääsin käyttämään ensimmäistä kertaa elämässäni saumuria takakappaleen saumoihin.

Tein takakappaleen kierrätysmateriaalista. Minulla oli keittiökaapin täytteenä esiliina. Siihen oli pinttynyt jonkun muinaisen kokkauskokeilun jäljiltä tahroja, jotka eivät lähteneet pois. Valkoisessa kankaassa tahrat ovat armottomia. Tavallisesti esiliinalle ei ole minun keittiössäni juurikaan käyttöä, joten päätin pistää tämän aikoinaan kummitädiltä joululahjaksi saamani essun parempaan tarkoitukseen. Leikkasin kankaan niin, että tahrat jäivät sauman sisälle. Kaapissa odottaa toinen täysin käyttämätön esiliina.

Tyynynpäällinen oli jatkoa jo aiemmin alkaneelle unikkovillitykselleni ristipistotöissä. Näin eräässä kirjassa vuosituhannen vaihteessa oheisen ristipistomallin ja minuun iski into tehdä vanhalle ylioppilaskuvalleni kehykset. Niinpä tartuin toimeen ja hankin materiaalit. Kokemattomalle ristipistotöiden tekijälle ruutujen laskeminen oli haaste, mutta ilman ompelukehystäkin työstä tuli ihan kiva. Kehystytin työn ammattilaisella, mutta en tullut ajatelleeksi, että eri aikaan kehystettäessä töistä saattaisi tulla aavistuksen erikokoiset.

En nimittäin malttanut lopettaa ristipistotyötäni yhteen, vaan valokuvankehysten lisäksi tein saman kirjan ohjeilla myös taulun. En ole saanut näitä tauluja ripustettua seinälle, mutta ehkä minä vielä jonakin päivänä omistan unelmien talon, jonka seiniltä ne löytävät paikkansa. Rinnakkain niitä ei tosin voi ripustaa kokoeron vuoksi, mutta ehkäpä jos ne asettelisi alekkain. Silloin mittavirhettä ei ehkä huomaisi.