Vuosikertomuksen tilinpäätösosa on varsinainen numeroiden viidakko, mutta sen tulkinnasta selviää, jos keskittyy oleellisimpiin lukuihin. Yrityksen taloudellisesta tilanteesta saa hyvä yleiskuvan tutkimalla kannattavuuden, kassavirran, maksuvalmiuden, vakavaraisuuden ja kasvun.

Kannattavuus ilmenee tuloslaskelmasta. Sen näkee, kun vertaa liiketulosta liikevaihtoon. Asian saa selville myös laskemalla. Liiketulos jaetaan liikevaihdolla ja kerrotaan sadalla. Näin saadaan liiketulosprosentti. Sitä verrataan yrityksen hallituksen tai johdon asettamiin tuottovaatimuksiin, joiden perusteella voidaan päätellä, onko yritys riittävän kannattava.

Liiketoiminnan antaman kassavirran eli rahamäärän riittävyys selviää tutkimalla kolmea seikkaa: kuinka kassavirta riittää korollisen velan lyhentämiseen, korvaus- eli ylläpitoinvestointien sekä voitonjaon maksamiseen. Ensiksi arvioidaan korollisen velan määrä ja kohtuullinen takaisinmaksuaika muutamalta tilikaudelta. Toiseksi katsotaan tarpeellinen korvausinvestointien määrä vastaavilta ajoilta. Kolmanneksi kohtuullinen voitonjako -kohdassa omalle pääomalle annetaan kohtuullinen tuottovaatimus ja lopuksi lasketaan kaikki kolme edelle mainittua kohtaa yhteen. Jäljelle jää yrityksen rahoitusreservi. Jos rahoitusreservi on suurempi kuin nolla, se on hyvä ja jos se on alle nolla, se ei kelpaa. Jos liiketoiminnan kassavirta on kauan negatiivinen, yritys on kriisissä.

Vakavaraisuus tarkoittaa oman pääoman ja velan suhdetta. Siinä verrataan omaa pääomaa taseen loppusummaan. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että yli 40 prosentin taso on hyvä ja alle 20 prosentin jäävä suhde huono.

Maksuvalmiuden näkee, kun katsoo taseesta lyhytaikaisten saamisten ja rahavarojen suhdetta lyhyen velan määrään. Suhde on hyvä, jos se on vähintään yksi ja huono, jos se jää alle 0,5:n.

Yrityksen kasvu selviää vertaamalla kahden peräkkäisen tilikauden liikevaihtoa keskenään. Kun suhdetta verrataan yrityksen johdon ja hallituksen asettamiin kasvutavoitteisiin, voidaan päätellä, vastaako kasvu odotuksia.