Maalaussäitä odotellessa sain idean istuintyynyjen uudistamiseksi. Parvekekalusteiden istuintyynyt olivat jo aikansa eläneiden näköisiä. Kangas oli auringon haalistama ja paikoitellen kulunut puhki. Parvekekalusteiden tahmaisesta pinnoitteesta tarttuneet ruskeat ralliraidatkaan eivät kohentaneet istuintyynyjen ulkonäköä.

Kokonaan uudet istuintyynyt olisi edullisimmillaan saanut hintaan 2,50 e kappale netistä. Kalleimmillaan istuintyynyjen hinta näytti olevan kympin paremmalla puolella. Näin sesongin ulkopuolella valikoima oli kovin niukka enkä löytänyt mieleisiäni. Mielessäni kävi jopa teetättää istuintyynyt, kun epäilin omien taitojeni riittävyyttä. Olen aina mitannut mitat vähän sinnepäin, vaikka kuinka olen yrittänyt olla huolellinen. Mittaaminen ja leikkaaminen suoraan ovat minulle lähes käsittämättömiä taitoja.

Kysyin ompelimosta istuintyynyn teettämisen hintaa ja vastaus kuului 20 e kappale. Hinta tuntui melko suolaiselle muutaman suoran sauman ompelemisesta ammattilaisen vikkelyyden ja saumurin kätevyyden huomioiden. Päätin laittaa taitoni koetukselle. Minullahan ei ollut muuta hävittävää kuin se, että pilaisin komeron perältä löytyneet materiaalit.

Yöllä pyöriessäni sängyssä suunnittelin, millaiset maalaisromattiset istuintyynyt tekisin. Aiemmin päivällä olin todennut, että beigeraidallista kangasta oli juuri sopivasti jäljellä hankkeeseeni. Aikoinaan olin ostanut sen päällystääkseni ruokasalin tuolit uudelleen, mutta tulin toisiin aatoksiin. Osa lukijoista saattaa tunnistaa kankaan samaksi, jota käytin joitakin vuosia sitten tossuihin.

Kaivoin kaapista ylijäämäkankaan lisäksi luultavasi käsintehtyä pitsiä. Yksi rulla oli ostettu kierrätyskeskuksesta vain ostamisen ilosta. Toisen pitsin purin talteenotetusta riekaleesta perintölakanoita. Purin pitsin irti lakanarievusta katsellessani telkkaria yhtenä iltana. Purkaminen ei sujunut ihan kuin Strömsössä, vaan pitsin alareuna hieman vahingoittui, mutta onneksi kohdan saattoi siksakata kiinni tyynykankaaseen.

Muutama vuosi sitten tein tästä kankaasta kahdet parit tossuja. Äidille lahjaksi antamani tossut hän ehti kuluttaa puhki jo aikoja sitten, mutta hän oli ottanut talteen virkatut kukat, jotka saatoin hyödyntää uudelleen koristelussa. Myös erikokoiset simpukan kuorista tehdyt napit löytyivät hänen kätköistään. Napit ovat peräisin isovanhempieni aikoinaan omistamalta mökiltä, josta ne otettiin talteen kauneutensa takia. Nappeja oli viisi ja kaikki tuntuivat hieman erisuuruisilta, joten niiden sijoittelu tasapainoiseksi kokonaisuudeksi vaati hieman pähkäilyä. Yksi nappi jäi muista täysin poikkeavana käyttämättä.

Kankaan leikkaaminen oli hieman pelottavaa puuhaa, koska tiesin sen ratkaisevaksi käännekohdaksi. Mittasin ja tein pienet merkit kankaaseen. Leikkaamisen sijaan päätin repiä kankaan langansuunnan mukaisesti, jotta saisin suorat palat. Niinhän ne kangasmyyjätkin tekevät. Ei ne ammattilaisten niksit ole turhaan keksittyjä.

Seuraava haaste oli saada ommeltua pitsit edes jotakuinkin suoraan. Keksin, että vältyn mittaamiselta ja kankaan merkitsemiseltä, jos silitän kankaaseen vekit. Ensin taitoin kankaan vaakasuoraan kahtia ja silitin. Sitten kiinnitin nuppineuloilla reunat uudelleen tasan ja käänsin vielä toistamiseen kankaan vaakatasossa puoliksi. Silitin. Siten sain aikaiseksi kolme vekkiä, joiden päälle sommittelin silmämääräisesti pitsit. Kiinnitin pitsit nuppineuloilla ja ompelin kiinni suoralla. Vain rikkinäistä pitsin kohtaa avitin hieman siksakilla.

Huolittelin kankaiden sivut siksakilla ja sitten ompelin kustakin istuintyynystä kolme sivua siten, että kankaiden kuviopuolet olivat vastakkain. Käänsin näin syntyneet pussit oikein päin. Työnsin vanhat istuintyynyt sisään, jotta niiden avulla voisin hahmottaa helpommin oikeat paikat napeille. Nappien valinnassa kannattaa olla huolellinen. Valitsin mahdollisimman littanat napit, jotta ne eivät tunnu istuessa takapuolessa. Ompelin napit käsin ja ilmeisesti huonossa asennossa, sillä sain selkäni kipeäksi.

Kun ompelin nappeja sain idean jättää vanhat, littanat istuintyynyt uusien sisälle osaksi täytettä. Näin saatoin hyödyntää vanhojen tyynyjen siistit solmimisnauhat ja vähentää lisätäytteen tarvetta. Minulla oli kotona tallessa vanhasta tuhotusta tyynystä talteenotetut täytteet. Käytin nämä vanhat täytteet uudelleen ja ne riittivät mainiosti kahden istuintyynyn lisätäytteiksi.

Seuraavana päivänä pidin äidin kanssa ompelutalkoot. Kumpikin otti urakakseen yhden istuintyynyn ompelun loppuun käsin. Ensin käänsimme neljännen sivun huolitellut reunat, jotka olin unohtanut siksakkauksen jälkeen ommella suoralla. Sen jälkeen yliluottelimme neljännet sivut käsin kiinni siten, että nauhat jäivät sauman välistä roikkumaan ulos. Istuintyynyistä tuli upean pulleat  - ainakin toistaiseksi, kunnes ne istutaan lyttyyn.