maanantai, 12. kesäkuu 2017

Lisää Pietarin muistoja

collage-1497177410469.jpg

Jelisejevin herkkukaupasta ei puuttunut kultaa ja kristallien loistetta. Myös leivokset olivat taidokkaan näköisiä, mutta maultaan keinotekoisia. Herkkukaupassa oli Suomen hintataso. Jos Nevski Prospektin hintoja ei huomioida, niin ostosten tekeminen oli edullista.

collage-1497177804274.jpg

Kirkko veren päällä toimii nykyisin museona, jonka pääsymaksu on parin euron luokkaa. Kirkko on koristeltu lattiasta kattoon mosaiikein.

collage-1497177583331.jpg

Eremitaasissa oli nähtävää yksittäisistä esineistä kokonaisiin sisustettuihin huoneisiin asti.

collage-1497178308124.jpg

Aika hieno apteekki vai mitä?

collage-1497179268732.jpg

Kesäpuistossa oli mukava vilvoitella aurinkoisena päivänä.

collage-1497178915570.jpg

Pietarissa suositaan mosaiikkeja koristelussa. Niitä näkyi niin Eremitaasissa, tavallisilla metroasemilla kuin Kirkko veren päällä -museossakin.

sunnuntai, 28. toukokuu 2017

Pietarin puistot ja pytingit

collage-1495964216814.jpg

Kesäpuisto on puisto ilman kukkia. Se muodostuu pääasiassa puiden ja pensaiden rajaamista hiekkakäytävistä, jotka huipentuvat suihkulähteisiin tai patsaisiin. Tämän puiston lehmuskujille voisin hyvin kuvitella piiloutuvani pakoon hellettä.

collage-1495967734444.jpg

Ballerina Kshesinskajan palatsissa on nykyisin poliittisen historian museo. Se sijaitsee kaupunginosassa, jossa on runsaasti jugend-rakennuksia. Matilda Kshesinskaja oli myös Nikolai II:n rakastajatar.

collage-1495968074808.jpg

Lähellä Kshesinskajan palatsia sijaitsee loisteliailla mosaiikeilla koristeltu moskeija.

collage-1495966459951.jpg

Nevan rannassa aivan Aurora-laivan naapurissa kohoaa tulppaani-istutusten vieressä kultakupolinen rakennus ja piipunrassia muistuttava outo hökötys.

collage-1495965844639.jpg

Nevski Prospektilla sijaitseva kirjakauppa on sisältä huomattavasti vaatimattomampi kuin ulkopuolelta. Sen toisessa kerroksessa sijaitsevan kahvila Singerin pöydät olivat täynnä, joten päädyin teelle Jelisejevin herkkukauppaan. Jelisejevin herkkukauppa puolestaan on upeampi sisältä kuin ulkoa.

collage-1495964529193.jpg

Eremitaasissa oli nähtävää joka makuun. Keskityin Talvipalatsin tavaran paljouteen.

collage-1495965057824.jpg

Pietari on täynnä herkullisia arkkitehtoonisia yksityiskohtia jokaiselle jugend-fanille.

tiistai, 23. toukokuu 2017

Piristystä parvekkeelle

Eräänä tammikuisena yönä pyörin unettomana sängyssä ja pää täynnä ideoita. Jo jonkin aikaa olin haaveillut parvekekalusteideni maalaamisesta valkoiseksi. Lasitetulla parvekkeellani on kesät talvet bistrotyypiset kalusteet. Pieni pöytä ja kaksi siroa tuolia. Päällä on puurimat, mutta runko on maalattua metallia.

22062014537.jpg

Parvekekalusteiden pintakäsittely oli ajan kuluttama.

Puuosat on käsitelty jollakin aineella, joka uutena tuntui käsissä tahmealta ja päätyi ruskeina raitoina istuintyynyjen pohjaan. Käsittely on onneksi vuosien myötä kulunut ja kukkien aluslautasilta ylitulvineiden vesiläikkien syövyttämä. Siten pohjustustyö on jo puoliksi tehty.

_20170523_155950.jpg

Pesin kalusteet puutarhaletkusta tulevalla jääkylmällä kaivovedellä.

Jokunen vuosi sitten sain Habitare-messuilta bloggaajalahjana purkin valkoista kalustemaalia, jonka hyvin voisi käyttää tähän projektiini. Antaisikohan talonyhtiö luvan maalata entisessä askarteluhuoneessa, joka sittemmin on muutettu kuntosaliksi? Keväällä pahimpaan siitepölyaikaan maalausurakkaa ei ainakaan ulkona kannata tehdä, jotta siitepölyhiukkaset eivät tartu vastamaalattuun pintaan ja turmele vaivannäköä.

_20170523_152727.jpg

Tummaksi käsitelty puu kuulsi vielä ensimmäisen maalipinnan alta. Olin tyytyväinen lopputulokseen vasta kolmannen maalikerroksen jälkeen, jolloin pinnasta tuli riittävän peittävä.

Maalipurkin mukana tuli sen valmistajan lähettämä lappu, jossa ilmoitettiin kiinnostus blogiyhteistyöhön. Vieläköhän kiinnostus on ajankohtaista? Ei olisi ollenkaan hullumpaa, jos saisin muutaman purkin lisää maalia mahdollisesti tulevia uusia projekteja silmällä pitäen._20170523_153545.jpg

Kevättalvella ompelemani uudet istuintyynyt kruunasivat kokonaisuuden.

Päädyin maalaamaan parvekekalusteet vanhempieni omakotitalon pihalla eräänä lämpimänä toukokuun lopun maanantaina. Maalasin kalusteet kolmeen kertaan valkoisella vesiohenteisella kalustemaalilla, joka oli tosin tarkoitettu sisäkäyttöön. Näin maalin kestävyys tulee testattua lasitetulla parvekkeella.

Maalasin puuosat irrottamatta niitä rungosta, minkä seurauksena mustiin jalkoihin jäi jonkin verran valumajälkiä. Osan sain kuitenkin pyyhittyä pois tuoreeltaan kostealla rievulla ja jo hieman kuivuneisiin roiskeisiin tehosi rapsutus puisella jäätelötikulla. Suosittelen kuitenkin muille samaan urakkaan ryhtyville, että puuosat kannattaa ruuvata irti rungosta maalaamisen ajaksi. En tehnyt tätä, koska arvelin, että en saa ruuvattua ruostuneita ruuveja enää oikeille paikoilleen ja joudun tekemään mahdollisesti jopa uudet reiät ruuveja varten puuosiin. Jokaisesta projektista oppii jotakin kantapään kautta.

perjantai, 27. tammikuu 2017

Pehmuketta pyllyn alle

Maalaussäitä odotellessa sain idean istuintyynyjen uudistamiseksi. Parvekekalusteiden istuintyynyt olivat jo aikansa eläneiden näköisiä. Kangas oli auringon haalistama ja paikoitellen kulunut puhki. Parvekekalusteiden tahmaisesta pinnoitteesta tarttuneet ruskeat ralliraidatkaan eivät kohentaneet istuintyynyjen ulkonäköä.

Kokonaan uudet istuintyynyt olisi edullisimmillaan saanut hintaan 2,50 e kappale netistä. Kalleimmillaan istuintyynyjen hinta näytti olevan kympin paremmalla puolella. Näin sesongin ulkopuolella valikoima oli kovin niukka enkä löytänyt mieleisiäni. Mielessäni kävi jopa teetättää istuintyynyt, kun epäilin omien taitojeni riittävyyttä. Olen aina mitannut mitat vähän sinnepäin, vaikka kuinka olen yrittänyt olla huolellinen. Mittaaminen ja leikkaaminen suoraan ovat minulle lähes käsittämättömiä taitoja.

Kysyin ompelimosta istuintyynyn teettämisen hintaa ja vastaus kuului 20 e kappale. Hinta tuntui melko suolaiselle muutaman suoran sauman ompelemisesta ammattilaisen vikkelyyden ja saumurin kätevyyden huomioiden. Päätin laittaa taitoni koetukselle. Minullahan ei ollut muuta hävittävää kuin se, että pilaisin komeron perältä löytyneet materiaalit.

_20170127_114646.jpg

Yöllä pyöriessäni sängyssä suunnittelin, millaiset maalaisromattiset istuintyynyt tekisin. Aiemmin päivällä olin todennut, että beigeraidallista kangasta oli juuri sopivasti jäljellä hankkeeseeni. Aikoinaan olin ostanut sen päällystääkseni ruokasalin tuolit uudelleen, mutta tulin toisiin aatoksiin. Osa lukijoista saattaa tunnistaa kankaan samaksi, jota käytin joitakin vuosia sitten tossuihin.

Kaivoin kaapista ylijäämäkankaan lisäksi luultavasi käsintehtyä pitsiä. Yksi rulla oli ostettu kierrätyskeskuksesta vain ostamisen ilosta. Toisen pitsin purin talteenotetusta riekaleesta perintölakanoita. Purin pitsin irti lakanarievusta katsellessani telkkaria yhtenä iltana. Purkaminen ei sujunut ihan kuin Strömsössä, vaan pitsin alareuna hieman vahingoittui, mutta onneksi kohdan saattoi siksakata kiinni tyynykankaaseen.

Muutama vuosi sitten tein tästä kankaasta kahdet parit tossuja. Äidille lahjaksi antamani tossut hän ehti kuluttaa puhki jo aikoja sitten, mutta hän oli ottanut talteen virkatut kukat, jotka saatoin hyödyntää uudelleen koristelussa. Myös erikokoiset simpukan kuorista tehdyt napit löytyivät hänen kätköistään. Napit ovat peräisin isovanhempieni aikoinaan omistamalta mökiltä, josta ne otettiin talteen kauneutensa takia. Nappeja oli viisi ja kaikki tuntuivat hieman erisuuruisilta, joten niiden sijoittelu tasapainoiseksi kokonaisuudeksi vaati hieman pähkäilyä. Yksi nappi jäi muista täysin poikkeavana käyttämättä.

_20170127_115730.jpg

Kankaan leikkaaminen oli hieman pelottavaa puuhaa, koska tiesin sen ratkaisevaksi käännekohdaksi. Mittasin ja tein pienet merkit kankaaseen. Leikkaamisen sijaan päätin repiä kankaan langansuunnan mukaisesti, jotta saisin suorat palat. Niinhän ne kangasmyyjätkin tekevät. Ei ne ammattilaisten niksit ole turhaan keksittyjä.

Seuraava haaste oli saada ommeltua pitsit edes jotakuinkin suoraan. Keksin, että vältyn mittaamiselta ja kankaan merkitsemiseltä, jos silitän kankaaseen vekit. Ensin taitoin kankaan vaakasuoraan kahtia ja silitin. Sitten kiinnitin nuppineuloilla reunat uudelleen tasan ja käänsin vielä toistamiseen kankaan vaakatasossa puoliksi. Silitin. Siten sain aikaiseksi kolme vekkiä, joiden päälle sommittelin silmämääräisesti pitsit. Kiinnitin pitsit nuppineuloilla ja ompelin kiinni suoralla. Vain rikkinäistä pitsin kohtaa avitin hieman siksakilla.

Huolittelin kankaiden sivut siksakilla ja sitten ompelin kustakin istuintyynystä kolme sivua siten, että kankaiden kuviopuolet olivat vastakkain. Käänsin näin syntyneet pussit oikein päin. Työnsin vanhat istuintyynyt sisään, jotta niiden avulla voisin hahmottaa helpommin oikeat paikat napeille. Nappien valinnassa kannattaa olla huolellinen. Valitsin mahdollisimman littanat napit, jotta ne eivät tunnu istuessa takapuolessa. Ompelin napit käsin ja ilmeisesti huonossa asennossa, sillä sain selkäni kipeäksi.

Kun ompelin nappeja sain idean jättää vanhat, littanat istuintyynyt uusien sisälle osaksi täytettä. Näin saatoin hyödyntää vanhojen tyynyjen siistit solmimisnauhat ja vähentää lisätäytteen tarvetta. Minulla oli kotona tallessa vanhasta tuhotusta tyynystä talteenotetut täytteet. Käytin nämä vanhat täytteet uudelleen ja ne riittivät mainiosti kahden istuintyynyn lisätäytteiksi.

Seuraavana päivänä pidin äidin kanssa ompelutalkoot. Kumpikin otti urakakseen yhden istuintyynyn ompelun loppuun käsin. Ensin käänsimme neljännen sivun huolitellut reunat, jotka olin unohtanut siksakkauksen jälkeen ommella suoralla. Sen jälkeen yliluottelimme neljännet sivut käsin kiinni siten, että nauhat jäivät sauman välistä roikkumaan ulos. Istuintyynyistä tuli upean pulleat  - ainakin toistaiseksi, kunnes ne istutaan lyttyyn.

_20170121_145610.jpg


perjantai, 23. joulukuu 2016

Joulu on taas, kulkuset soi

_20161223_132319.jpg

Tuomaan markkinoilla Helsingissä riitti silmänruokaa viikonloppuna ennen Berliinin surullisia tapahtumia. Helsingin tuomiokirkon jäätyneiltä portailta aukesi hieno näkymä yli valaistun Senaatintorin. Torilla oli monenlaisia kojuja, joista suurin osa myi ruokaa. Lapsillekin oli ohjelmaa, kun karuselli pyöritti innokkaita kuljettajia joululaulujen siivittämänä.

_20161223_133745.jpg

Aloitin jouluvalmistelut hyvissä ajoin. Kynttilöillä ryhdyin luomaan joulutunnelmaa jo marraskuussa. Itsenäisyyspäivänä askartelin parista mainospaperikassista jouluiset lahjapussit. Torstaina 22. päivä käytiin ostamassa kuusi, kannettiin sisään ja koristeltiin vanhoilla jo perinteeksi käyneillä koristeilla. Kristallit ja muut lasiset koristeet näyttävät erityisen hienoilta, kun valo osuu niihin. Niiden vastapainona kuusessa on olkikoristeita.