Helteinen kesä on ohi, mutta nyt syksyllä voi vielä hieman ihmetellä omien kättensä aikaansaannoksia. Vaatimattoman pienet auringonkukan taimet yllättivät. Liekö syy hurjissa helteissä vaiko puutarhamessuilta ilmaiseksi saaduissa siemenissä, mutta auringonkukista tuli kookkaita. Mitä lie jättiläislajiketta mahtavat ollakaan. Ne kurottautuvat kohti aurinkoa mittavalla varrella, joka pyrkii miltei läpi katoksen.

Odotin hartaasti heinäkuuta ja kärhön kukintaa, mutta sitäpä ei tullutkaan. Taimi kasvoi innokkaasti pitutta, mutta varteen ei tullut nupun nuppua. Parempi onni ensi kesänä, jos kasvi suostuu talvehtimaan kiltisti parvekkeella samassa ruukussa viihtyvien harjaneilikoiden taimien kanssa.

Paahteinen lasitettu parveke venytti myös päivänkakkaroiden ja petunioiden (kuva alla) mittaa. Päivänkakkaroiden varsista osa taittui itsestään jostain syystä. Mikäköhän tässäkin kasvatushankkeessa meni pieleen? Päivänkakkara on onneksi monivuotinen. Ehkä se kukoistaa ensi vuonna paremmin eikä tee säälittävän pieniä kukintoja.

Äidin pistokkaista kasvatetut pelargoniatkin (amppelissa nurkassa) yllättivät elokuussa. Kaikkien taimien piti olla punaisia, mutta joukkoon eksyi myös valkoinen pistokas, jonka todellinen väri paljastui vasta kukkien puhjettua.

Kaikkien venähtäneiden tai muuten epäonnistuneiden kokeilujen vastapainoksi huomasin tänään, että orkideani on alkanut tehdä nuppuja. Orkideani kituutti kesän parvekkeella vähällä vedellä ja lähes olemattomilla ravinteilla. Ilmeisesti kesän paahde herätti kasvin uinuvat kukintatarpeet. Muistaakseni luvassa on liiloja kukkia.