Budapestin Gresham Palace on vierailun arvoinen hotelli, vaikka yöpyminen siellä ei mahtuisikaan omaan budjettiin. Hotelli ihastuttaa taitavasti restauroituna kaikkia jugendtyylin ystäviä. Hotelli on valoisa ja historian havinasta huolimatta yllättävän moderni. Hotellissa riittää silmänruokaa upeissa yksityiskohdissa, kuten upeasti taotussa riikinkukkoportissa. Riikinkukko jäi reissulta alitajuntaani kummittelemaan.

Sitten löysin vahingossa Puikko hukassa -blogin, jossa riikinkukkoaihetta oli käytetty oivaltavasti t-paitaan: applikaatiota yhdistettynä nappeihin saa aikaiseksi näyttävää jälkeä. Puikko hukassa -blogin kirjoittajan avulla löysin työhön valmiin mallin, jonka tulostin heti talteen. Lisää inspiraatiota hankkeen toteuttamiseen sain Art noveaun luonto -näyttelystä löytyneestä lasimaalauksen kuvasta (Rigalt i Granell, Figuerasin talo, Barcelona 1902).

Aiemmin ompelemastani ja tässä blogissa esittelemästäni tilkkutäkistä jäi ylitse pieniä kankaanpaloja, joten niitä olisi ollut sääli heittää roskiin. Siten applikaatiotyö tuntui ihanneratkaisulta loppumateriaalin hyödyntämiseen. Tilda-kangastilkkujen lisäksi päätin käyttää työssä kankaista mainoskassia, jonka logon halusin peittää. Vastaavanlainen mainoskassi on kulkenut usein mukanani ruokakauppaan ostoksille. Kun matkassa on mukana oma kassi, ei tarvitse ostaa turhia muovikasseja. Applikaatiotyön myötä saan kauppareissuihini vähän itsetehtyä luksusta.

Myös lapsena keräämäni nappiaarteet pääsevät kaikkien näiden rasiassa vietettyjen vuosien jälkeen oikeuksiinsa koristaessaan uutta kauppakassia. Rasiasta löytyy kauniita, koristeellisia nappeja - jopa kukkien ja lehtien muotoisia. Ne näyttävät hyvältä oksien koristeena, jos saan mittasuhteet kohdalleen. Riikinkukon päähöyhenet syntyvät vanhasta rintaliivien strassikoristeesta ja yhtenä lehtenä on parittoman korvakorun osa.

Suurensin mallia kopiokoneella 20 prosenttia ja lisäsin yhden sulan alimpaan kerrokseen, jotta sain peitettyä logon kunnolla. Piirsin mallin palat peilikuvina ikkunan lävitse kaksipuoleiselle liimakankaalle, jonka silitin kiinni tilkkuihin. Leikkasin tilkut irti saumavaroineen, minkä jälkeen jäljensin lyijykynän ja kalkkeeripaperin avulla koko kuvion kangaskassiin. Silitin sommittelemani palat yksitelleen paikoilleen kiinni kassiin. Huomasin vasta silitysvaiheessa, että olin suunnitellut värit hieman pöhkösti. Ensimmäisellä ja toisella rivillä on muutamassa kohtaa päällekkäin sulat, joihin olen käyttänyt samaa kangasta. Jos nyt tekisin homman uudelleen, suunnittelisin kangaspalat tarkemmin.

Olin suunnitellut ompelevani tilkkujen reunat siksakilla, mutta ompelukurssin opettaja neuvoi, että pieniin paloihin kuten oksiin ja lehtiin kannattaa käyttää suoraa ommelta, koska muuten tilkusta ei jää juuri mitään näkyviin. Ompelin neuvosta innostuneena kaikki palat suoralla ompeleella, koska ompelukoneessani ei voi säätää tietääkseni tikin tiheyttä. Muutamassa kohdassa jälki on kuin pikku lapsen ompelemaa, mutta työn edetessä jälki parani. Applikointia kannattaisi harjoitella etukäteen vaikkapa ylimääräisillä tilkuilla.

Viimeistelin työn ompelemalla käsin erilaisia nappeja ja muita koristeita työhön. Ne tuskin kestävät konepesua, joten en taida raskia käyttää kassia enää kauppareissuilla. Olisi ikävää, jos jugurttipurkki hajoaisi kassiin, kun tummansinisestä kassista saattaa lähteä väriä pesussa, mikä pilaisi koko työn. Ehkäpä kanniskelen jatkossa siinä vain kirjaston kirjoja.